Partiotoiminta Sodankylässä on alkanut jo vuonna 1946. Vuosien saatossa on ollut mukana useita satoja lapsia ja nuoria. Nykyään toiminnassa on aktiivisesti mukana noin 50 iältään 7-22 –vuotiasta. Lisäksi mukana on vaihteleva joukko aikuisia.
Lapin Kiehisten ja Kivekkäiden historia ulottuu aina 1940-luvulle. Nykyinen yhteislippukunta syntyi vuonna 1979 kun poikalippukunta Lapin Kivekkäät ja tyttölippukunta Kiehiset yhdistyivät. Tämä oli luonnollista seurausta sille, että seitsemän vuotta aiemmin, vuonna 1972, Suomen Partiopoikajärjestö ja Suomen Partiotyttöjärjestö yhdistyivät Suomen Partiolaisiksi.
Yhdistyminen poisti turhia päällekkäisyyksiä ja toiminta tehostui. Nyt oli mahdollisuus panostaa myös lippukunnan lippuun, huiviin ja omaan kämppään, jotka olivat jääneet muiden toimien varjoon.
Lapin yksinäiset samoilijat
Partioaate levisi pienin askelin Etelä-Suomesta kohti pohjoista ihmisten liikkuessa, milloin mistäkin syistä. Sanotaan, että erityisesti kansakoulun opettajat toivat mukanaan partioaatetta. Myös Nuori Voima –niminen lehti sisälsi aatteen esittelyä.
Alkuun monilla paikkakunnilla niin Lapissa kuin muuallakin Suomessa ei ollut kuin yksittäisiä partiolaisia. Tällaisia partiolaisia sanottiin samoilijoiksi. Mikko Aittokallio kertoo Oiva Pirttilän kirjassa Lapin Kiehiset ja Kivekkäät – Menneet vuosikymmenet näin: ”Kun sain samoilijain Lapin piirin jäsenluettelon käsiini, löysin yllätykseni tutun nimen, Urpo Valvio, Sodankylä. Hän uskoakseni on ensimmäinen partiolainen Sodankylässä.”
Lapin Kivekkäät
Vuonna 1946 Sodankylään perustettiin poikalippukunta Lapin Kivekkäät Veijo Karjalaisen aloitteesta. Hän oli myös lippukunnan ensimmäinen lippukunnanjohtaja. Perustava kokous pidettiin sodalta säästyneessä Raappanan talossa, jossa nykyisin on Salmelan tilitoimisto. Toiminnan alkuaikoina vartioita oli 3-4 ja myöhemmin aloitti myös kolkkapoikaosasto.
Kokoontumispaikkana toimi samainen Raappanan talo, jossa lippukunta oli perustettu. Retki- ja leiripaikkoina toimivat Pittiövaaran kämppä, joka oli Metsähallituksen omistuksessa, ja talvisin Latvalammen kämppä Luostolla tai Oratunturin maisemat.
Jo Lapin Kivekkäiden aikaan partiolaiset kävivät sytyttämässä kynttilät sankarihaudoille jouluaattona. Itsenäisyyspäivänä laskettiin seppele haudoille.
Lippukunnalla ei ollut aina taustayhteisöä, joten varojenhankinta oli täysin omissa käsissä. Varoja hankittiin järjestämällä juhlia ja arpajaisia. Joulun alla tiernapojat kiertelivät ja aattona pyöritettiin joulupukkipalvelua. Myöhemmin taustayhteisönä on ollut kannatusyhdistys ja Lions Club Sodankylä.
Lippukunnan jokainen vuosi ei ollut kuitenkaan kovin leveä. Vähimmillään jäseniä on ollut viisi poikaa vuonna 1958. Joka vuodeksi lippukunnalle ei ole edes nimetty johtajaa.
Kiehiset
Tyttölippukunta Kiehiset perustettiin Yrjön päivän tienoilla vuonna 1947. Vuotta aiemmin oli perustettu poikalippukunta Lapin Kivekkäät. Alulle panija oli Eeva-Liisa Leskinen, joka oli tullut Sodankylään lääkäri-miehensä Yrjö Leskisen kanssa.
Eeva-Liisa oli vanha partiolainen Kokkolan Kärpistä. Hän kyseli Suomen Partiotyttöjärjestöltä ohjeita lippukunnan perustamiseen, perustelleen aikeitaan sillä, että nuoriso tarvitsi turvallista ja hyvää harrastusta, jollainen partio on. Perustamiskokouksessa Yrjö Leskinen ehdotti, ilmeisesti huumorimielessä, lippukunnan nimeksi Nousevia Nattasia. Tämä ehdotus kuitenkin tyrmättiin ja lippukunnan nimeksi valittiin Kiehiset. Se kuvaa paikallista elämäntapaa ja sellaista henkistä palavuutta, jota partiolaisilta odotetaan.
Perustamisvuonna jäseniä oli 44. Seuraavana vuonna jäsenmäärä melkein tuplaantui 72:een. Eeva-Liisa Leskinen oli lippukunnanjohtajana kymmenen vuotta. Tuona aikana perustettiin osastoja muun muassa Torviseen Mimmi Heikkisen toimesta ja Kittillään. Kittilä selittyy sillä, että keskikoulun käyneet hakeutuivat Kittilän lukioon ja harrastus seurasi perässä.
Kiehisilläkään ei ollut vakituista kokoontumispaikka, vaan lippukunta kokoontui milloin jonkun partiolaisen kotona ja hätätilanteessa jopa kunnan lääkärin vastaanottohuoneessa. Tietysti toimintaan kuuluivat myös retkeily ja leirit jopa ulkomailla.
Lapin Kiehiset ja Kivekkäät
Lippukunnan yhteinen historia alkaa vuodesta 1979 jolloin lyötiin niin sanotusti hynttyyt yhteen. Tämä näyttää kannattaneen sillä yhdistymisen jälkeen saatiin käyttöön oma lippukunta huivi vuonna 1981 ja lipuksi otettiin Kiehisten lippu.
Petäjäsaareen talkoiltiin Seurakunnan omistama kämppä, johon partiolaisilla on käyttöoikeus. Aluksi saareen oli suunnitteilla avolaavu tai turvekammi, mutta toisin kävi. Petäjäsaaren kämppä, suorastaan talo, on ollut lippukunnan retkien ja leirien tukikohtana 1980-luvun alkupuolelta asti.
Lähteenä Oiva Pirttilän kirja Lapin Kiehiset ja Kivekkäät – Menneet vuosikymmenet