Matkaan kohti Keminmaata lähdettiin aikaisin lauantai aamulla. Linja-autossa matka sujui hyvin, laulujen ja vitsien lomassa. Perillä saavuttuamme purimme tavarat ja söimme ruokaa. Tämän jälkeen oli tahdin avajaistapahtuma, joka oli kiva. Tästä alkoi meidän sudenpentujen ohjelma, jossa oli ensiapu-, pulkka-, kivenmaalaus-, tarkkuusheitto-, juoksurata- ja hoijakkarasti. Ohjelman jälkeen syötiin mahat täyteen ja aloimme valmistautumaan kynttiläkulkueeseen. Tässä kulkueessa kävelimme kirkkoon matka tosin oli aika pitkä. Kirkon jälkeen oli taas kävely takaisin majapaikkaan, jossa oli iltapala tarjolla. Iltapalan jälkeen meillä oli vapaata ennen hiljaisuutta.
Seuraavana päivänä oli aamupalan jälkeen oli tahtiolympialaiset, jossa mm. kaivettiin puurosta numeroita ja kilpailtiin pulkilla. Tahtiolympialaiset oli kiva tapahtuma. Sitten olikin jo ruokailu ja päättäjäisten vuoro. Päättäjäisissä meidän lippukuntamme sai adventtikalentereiden myynnistä palkinnon. Olimme myyneet toiseksi eninten henkeä kohden Lapin Piirin lippukunnista. Päättäjäiset päättyi tahtilauluun, joka oli minusta aika kiva. Paluumatkalla söimme jäljelle jääneitä herkkuja ja keskusteltiin kavereiden kanssa.
Saaga Saatio, sudenpennut
Seikkailija ohjelmassa tehtiin ensiapu rastipisteitä. Vähän tylsä ohjelma oli hätänumeroon soittaminen. Tahti oli mahtava! Jääpulkka rasti oli kiva. Jääpulkka rastilla toiset pyörittivät pulkkaa ja yksi istui kyydissä. Saimme maalata myös omat Kallingit.
Säde Maijala, seikkailijat
Tarpojat olivat selfie-sunnistusta, jossa meidät jaettiin ryhmiin, joissa kukaan ei tuntenut toisiaan. Meillä oli myös disko. Oli myös leiriolympialaiset, jossa lippukuntamme oli jaettu kahteen ryhmään. Kaikilla oli hauskaa!
Diskot. Selfie-suunnistus. Mageforce-haku. Hyppiminen. Tahtilaulu. Pienempien ohjaus.
Klaus Schroderus, samoajat
Johtajat olivat tahdin aikana syvällä maan uumenissa. Pääsimme nimittäin tutustumaan Kemin kaivokseen. Itse kaivoksen johtaja tutustutti meitä paikkaan. Hän nimittäin sattui olemaan partiolainen myös. Kemin kaivos, tutummin Outokumpu, tuottaa kromia. Tuntuihan se aika hurjalta olla siellä 750 metrin syvyydessä. Mutta siellä oli oikein mukavat oltavat, kahvilaa myöten kaikki oli rakennettu sinne syvyyteen!
Jonna-Tuulia Julkunen, johtaja
